And that's it...

No further questions. Period.

Viikko ja sit se ois siinä.

Näin sitten karheasti startattiin viimeiseen viikkoon reissun päällä. Ens maanantaina pitäiskin olla jo sitten takaisin St.Michelissä ja koulunpenkillä. Aika kuluu hiukan liiankin nopeasti ja loppu häämöttää jo kulmalla. Täytyy vaan sitten fiilistellä viimeset aurinkoiset päivät ja that's it. Eli ei muuta kuin töihin siis.

Reissusta reissuun...

Tulipahan käytyä. Vajaa paru tuhatta kilsaa autolla, muutama hassu junalla ja Praha + Kutna Hora tuli käytyä. Pitäis vähän useamminkin käydä ulkoilemassa oman paikkakunnan tuolla puolen, mutta tässä kun nää työt haittaa vapaa-aikaa niin ei oikein ole ehtinyt. Mutta ei se mitään Prahan "maisemat" oli kyllä huikeat, ai että, kyllä on Zekkoslovakkia muuttunut. Päästiinhän me saksalaisen poliisinkin kanssa juttusille, kun ne nyt jostain syytä väkisin halus ratsaa just meidät ja meidän bilikan keskellä huoltista. Ei auttanut, kun poltella tupakkaa siinä sitten kolme varttia vesisateessa, kun poijjaat kahlas autoa läpi. Idioooten, en kai mäkään nyt niin rikolliselta näytä? (Just...) Mutta joo nyt vimosten raporttien pariin, että saadaan paperihommat organisoitua.

NoinSitten...

Sitä taas puhelimet katoilee ja rahatkin jotenkin kummasti, mutta ei se mitään. Elämä on "välillä" vähän tällasta. Mut onneks päästiin tänään pelaamaan junnujen kanssa mölkkyä, ei tosin ihan oikeilla säännöillä, mutta olihan se nyt helvetin nastaa katella miten tikkua viskataan hieman eri kolkassa Eurooppaa. Kaiken lisäksi teimme pelin vielä ns. jätepuusta, joten tämä oli samalla myös vihreä teko Äiti Maamme hyväksi. Siispä Win-Win situation. Olen puhunut.

Päivä päättyi...

Tavallisen epätavallinen työpäivä päättyi retkeksi pohjoisemman Euroopan Venetsiaan eli Bruggeen. Matkahan ei kestä kuin 30 mins junalla eikä se paljoa bunggaakaan, vkloppuisin tosin vielä vähemmän. Arkkitehtuurisesti ja historiallisesti paikka on miäletön, joten suosittelen ehdottomasti kääntymistä siellä. Lämpimämmällä kelillä puistoillekin keksisi paljon enemmän käyttöä kuni vain joutsenien tuijjoteelua ja läpikävely. Päädyin myös ensimmäiseksi asiakkaaksi taidenäyttelyyn, tosin avajaiset olisivat olleet vasta tänään. Tästä kyseenomaisesta asiasta herrasmies myös minua huomautti, kun olin juuri alkamassa kuvaamaan paria mielenkiitoisen oloista taulua. No mutta mitäs jättävät oven auki. Tottahan toki suomalainen turisti painelee sisään, kun ei lipunmyyntiäkään ole. Vähän sama kuin Suomessa: joku näkee jonon ja avot mennäänpä jonottamaan... miksi? No ei sillä väliä, mutta jos siinä on jono niin siellä on pakko olla jotain ilmaista... Hyvä Suomi!

Minne katosi päivät?

Niin, sitä tässä nyt sitten kysellään. Kun en itse tiedä, niin on parempi antaa maailman kuulla kutsuni tää. Päivät kyllä etenee, mutta millä ja minne? Ne vain katoavat, mutta ilman päämäärää. Ehkä rohkaisen itseni ja lähden etsimään kadonnutta aikaa jota edes G.Sundqvist ei löytänyt elämänsä aikana. Voisiko tuurini olla parempi vai pitäisikö luottaa strategiaan? Lähdenkä matkaan jalan vaiko pyörällä? Olemme jännän äärellä.

Uutta viikkoa...

Näin sitä taas mennään viikkoon uuteen. Vkloppuna oli kyllä taas sellasta kohellusta, notta morjenstas. Oli vähän autoilua pitkin Gentin sokkeloisia sivukujia, AA Gentin fudismatsissa nappaamassa tärkeät bojot himaan, Flagpartya ja uusi tuttavuuksia.. sunnuntaille vielä Ms. Suvi Tiihonen hyökkäs Gentiin eli siinä se sitten leppoisasti hurahti taas yksi viikonvaihde. Nyt otetaan taas sit työkuviot haltuun, huomenna koululle miittaamaan Neliä ja vähän juttelemaan harjoittelusta ja sit onkin taas Fifa-turnauksen ja muiden peruskuvioiden aika loppuviikosta. Helvettiläinen, kun toi aika vaan rullaa niin nopeasti. Täs on melkein 2kk jo takana ja enää 1 edessä. Täähän tulee finaaliin niin, että hujahtaa. Mut eipä siinä pitää ottaa jokaisesta päivästä kaikki irti, niin ei jää ainakaan sit kaivelemaan. Live your life to the fullest!

Duunia...

Nyt on kierretty Ardenneilla katsastamassa nuoriso-osaston tulevaa leiripaikkaa, tuumattu aktiviteetteja ja mietitty muuta pikku mukavaa leiriä varten. Ainoa huonopuoli tässä on se, ettei itse pääse osallistumaan, kun pitää juuri ennen leiriä lähteä takaisin Suomeen kahlamaan hangessa. Mut ei voi midist, onneksi pääsee edes osallistumaan suunnitteluvaiheeseen niin näkee miten tuota puolta hoidetaan täällä päässä. Junnujen kanssa oltiin myös fudis-turnauksessa, jossa sijoituttiin toiseksi, mikä oli aika pirun hieno saavutus, koska tasoerot olivat melkoiset niin iän kuin taidonkin osalta. Muuten tää viikko vierähtääkin kaikennäköisessä aktiviteetissa, koska tällä suunnalla on LomaLomaLoma hela veckan vai miten se nyt sit Saameks menis... En tiiä. Tehdään töitä, sen tiedän.

Ja muistakaa äidin pikku höpönassut, että päivä milloin kalenterissa ei ole mitään ei tarkoita vapaa- tai lomapäivää vaan itsenäistäopiskelua. Period.

"Eihän mun nyt pitänyt..."

Että sellasta. Sen verran voin kertoa, että karnevaalit + aamujuna + duunipäivä ei vaan ole hyvä combo, mut oli se kyllä sen arvoista. Puolhuolimattomasti kun lähdettiin perjantaina yöllä sitten kohti Maastrichtia ja Limburgh Carrneval 2012:sta. CouchSurfing porukassa sit painettiin menemään koko vkloppu ja pakko sanoa, että maailmanluokan meininki!! Aamusta yöhön party-party-party. Tuntu et koko kaupunki oli pukeutuneena tai muuten laittautuneena ja ihmiset, ai että, kaikki pirun hyvällä tuulella ja menossa mukana neljänkin sukupolven voimin (no ainakin kolmen). Näin se elämä vaan heittelee, kun uskaltaa hypätä kyytiin mukaan. Älkää siis lapsukaiset jääkö kotiin odottamaan, että jotain tapahtuu vaan lähtekää merta edemmäs kalaan!!

"Party like my Octopussy!!" - Kiitos ja kumarrus Maastricht!

Puolimatkan krouvissa...

Noinnittaas sita taas paivat vierii Ale-sedan ohi oikein vinhasti. Eilen oltiin hiukkase hummaamassa CouchSurfing-possen kera ja maanantaina yllatin itseni juomasta 1,2 litran bissea, joka tarjoiltiin noin 45cm korkeasta tuopista. Traditioon kuuluu myos se, etta mikali tilaat taman kyseisen erikoisuuden joudut samalla luovuttamaan toisen kenkasi. Kenka nostetaan sitten katonrajassa killuvaan koriin ja takaisin sen saa vasta, kuin tuoppi on tyhja. Suosittelen kusella ja tupakalla kayntia ennen taman juoman tilaamista. Toisaalta eihan se kylla mitaan tavallaan estanyt, silla rookille mennakseni lainasin naapuripoydan jampalta vasemman kengan. Oikein avuliasta sakkia nama Belget. Ainakin taalla Flandersin suunnalla. En sitten tieda onko tradition syntynyt vain muuten vaan vai onko silla myos muita kayttotarkoituksia, kuten esimerkiksi tuoppien pollimisen estaminen. On nimittain aika spahea se pidike ja stobe itessaan. Sellanen Kwak-tyylinen, mut helvetisti isompi ja siistimpi. Pitaa varmaan seuraavalla kerralla ottaa joku random kenka messiin minka voi sit jattaa sinne killumaan aikojen loppuun asti.

Mutta tosiaan hommat alkaa pian olemaan puolessa valissa ja huomenna ois aamusta valiarvioinnin paikka. Voihan ***** niin... Kahtellaan tuleeko sanomista hudeista vai onko Ripatin-poika sittenkin osunut edes kerran tauluun. Hasta La Vista Peipe!!!

Ja lauantain kunniaksi...

FIFAAAAAAAAAAAAA. Spädäm ja töihin vetämään junnuille Fifa-turnaus. Vosihan niitä kai paskempiakin duuniprojekteja olla... Saas nähä mitä tykkäävät, kun läväytän ekana sääntönä tiskiin "vain neljän tähden tai alle joukkueet", kun paljoa muuta kuin Barcaa ja RM:ää ei olla ruudulla yleensä nähty! Ei muuta, kuin FC Midtjylland ja Brommat tulille ja mätkimään Salamin mahtikeskityksellä pääpallosta ylämummeliin. Ja sillon viihtyy! Itsehän yritän pysyä Seremoniamestarin roolissa ja säilyttää sen vihon viimeisen "kunnian" rippeen itselläni (siis minkä?). Eipä tässä kummempia, eilen treenattiin taas PinkiPonkia ja alkaa toi smäshi tossa vähitellen löytymään. Peruspelissäkin on vielä rutkasti parannettavaa, mut onneks mulla on helvetin hyvä Mentori tulilla. Zägädäi ja ZuippaDui!

Ensimmäinen merkki lopusta - eli lopun alku?

Olihan se joskus tehtävä... Paluulento. Mut pakko mikä pakko jos meinaa saada edes jotenkin järkevään hintaan. Eihän mulla tänne tullessa ollut oikeastaan mitään käryä millon harjoittelu todella loppuu, joten joutu vähän odottelemaan lennon varausta. No toisaalta pitkitin sitä kyllä itsekin hiukan, ei tollattis hässäköitä viittis täällä kelailla, mut pakkohan se on. Hieman tuli siis takkiin, mutta voidaan kai todeta, että minor casualties verrattuna moneen muuhun rahaa syövään seikkaan ja seikkaperäiseen toteutukseen. No, toisaalta otin loppuun vielä vähän jännitystä eli lento ei olekaan Brysselistä vaan... XXX. Se millon, miten ja millä tolalla sinne asti päästään? Noh, se onkin sitten eri asia ja kahtellaan, mutta kaikki taittuu kyllä. Kuten vanhasta kulttielokuvasta: "If you book them, they will come". Luotan siis tämän lauseen kantavaan ideaan. Kyllä korkeammat voimat minut aina ajoissa perille johdattavat.
Niin ja rakastuin myös tänään - iPod & Sennheiser. Voi että kuulkaas, voi että!!

Juhlan jälkeen tölkilläkin on tyhjä olo...

No niin tää päivä vietetään sängyn pohjalla katellen fudista, toivottavasti Super Bowlia ja kaipa noi vaalitkin vois tossa välissä toljasta. Huomenna sit taas dyyniin ja uus viikko käynnistyy. Hjeppistä hjeppis. Mut meikäläinen vetikin sellasta tankotanssia vklopun aikana, et voi morjensta. Ehkä mä alan vielä strippamaankin. Siinä oli porukka hiukka ihmeissään kun Ripatin poika pamautti tankoon kiinni ja eikun pyörimään. Nice!

2 x pvää...

Taknotanssia.

Graavilohen tarina...

Kohta se nähdään. Oliko tarinalla onnellinen loppu vai söikö Iso-Paha susi sittenkin Pikku-Liisan suihinsa ja jätti taakseen vain kasan luita ja ruotoja. Matka-Kokki-Alen keittiössä siis tapahtuu taas kummia. No onhan aina tietenkin PlanB eli kaupan valmiit siivut. En haluaisi siihen lähteä, mutta jos kalani vaikuttaa siltä, että sillä saisi nirrin pois hevoseltakin, niin ehkä on kaikkien mielenrauhan sekä työpaikkojen kannalta turvallisinta vääristää totuutta (mutta vain hieman, right?). Saas muutenkin nähä mites tuo World Kitchen-projekti oikein onnistuu. On kuulkaas kato plakaatia, lippua, mättöä sun muuta. Sit ei muuta kuin show-vaihe päälle ja estraadille. Pitäisköhän ostaa kananmunia junnuille, niin saatais kunnon karnevaalihumu aikaseks. Tai siis karnevaali-sota, mut wa-evah! Aurinko paistaa ja raportit etenee... hitaasti, mutta etenee. Katotaan tykkääkö nuo muut sitten mun Flowmaisesta kirjoitustyylistä. Hjärkele, kun saa edes ite enää selvää mun paperille rustatuista aivoituksista. Ehkä 500 vuoden päästä joku lukee niitä ja kelaa, et tää jätkä oli nero. Tai sit niistä tulee uus raamattu. Who knows? Kaikki on mahdollista jos kerran Sotkan munastakin voi kerransyntyä tällanen suht asuttava pallukka. Hyvää vkloppua kaikille ja hyvää ötyä! Iku Viitanen valvoo untanne!

Voihan raportti...

Period.

Ja paluu arkeen...

Eilen oli tosiaan vielä vimoset lämmöt tuolta Festareilta ja hyvä maku jäi kaiken kaikkiaan. Upeita installaatioita ja projisointeja ynnä muuta menoa ja kaiken lisäksi helevetin hyvässä seurassa. Tosin sitten muitakin ihmisiäkin oli aivan pirusti... vahvistamattomasta lähteestä kuultuna esim. pelkästään lauantaina mestoilla kävi 200.000 pällistelijää ja kun ne lataa tommoselle pienelle alueelle, niin tietää kyllä miten siinä käy. Olo on kuin pingviinillä, kun taaperrat siinä samanmoisessa massassa. Kääntymään et mahdu, etkä kyllä haluaisikaan, koska sitten oltaisiin taas jaloissa ja voi, että auta armias, kun vielä onnistut tupakalla polttamaan sen naisen turkikseen reijän, niin sit saa Ripatin poika taas huutia käsilaukusta. Näin ei siis tapahtunut, mutta ihan tollanen worst case scenario tyylinen varoitus vaan kaikille massassa liikkuville.
Eipä siinä, jos ei muuta ole niin ens vuonna uudestaan tai sit joku toinen kaupunki, koska ainakin Lyonissa oli ollut samantyylinen festari ja osa näistäkin show-meiningeistä oli ollut siellä mukana.
Nyt sitten takas arkirutiineihin ja työntouhuun. Nää pirun Mrevan-.kontrollitkin on nyt joka viikko, kun alkoi arvot heilahtelemaan aika pahasti, joten huomen aamusta sit taas lekuriin. Noh, eipähän ainakaan tuu ikävä Mikelin keskussairaalaan, kun saa vieroitushoitoa sairaalaaddiktioon täälläkin. Ja matkailu avartaa. Kumminkin viimesen viiden viikon aikana oon käynyt vasta kahdeksassa eri sairaalassa, lekurilla tai sitten labrassa ja nämä ollut kolmessa eri maassa ja viidessä eri kaupungissa. Jos ei tämä ole tätä internazionaalista toimintaa niin mikä sitten? Ja siihen kun laitetaan vielä päälle meikäläisen latinan ja englannin tuntemus aihealueena laskimotukokset, kipsit ja murtumat niin UuMama. Tässä on selitelty kyllä kaikella käsien heilutuksista, tökkimisiin ja paperilappuihin... aina on kumminkin oikean palvelun saanut ja vielä nopeasti. Kiitos vaan kaikille teille raskaan työnraatajille. Ihanaa, öitä!

Licht Festival / Day 4 - Finished but Finished

Vimonen päivä starttaa tästä. Hieman murua rinnan alle, joku elämää huonompi leffa kierrokseen, että alkaa oikein kunnolla korpemaan ja sit baanalle. Himmaillen kohti työntäyteistä maanantaita, jos sen nyt noi haluaaa vaikkapa ilmaista. Ciao Bella!

Licht Fest / Day 3 (Ja pieni avautuminen)

And the party never stops... well I did some work related stuff too today but tomorrow is a day-off so... YppiKayYee M.F****R!
Tosin onnistuin jotenkin ryssimään noi perkeleen videot eli eipä nyt sitten näytetä parilta viime päivältä festarin antia. Niin, että laita Ale asialle ja tee ite perässä. Tää on niin tätä... Onko kukaan muuten sattunut näkemään mun IPodia? Nimittäin minä en enää pariin päivään. Sellasta, taas. Hyvä Ale.

Licht Fest / Day 2.

Voi, että näiden paikkojen kanssa. So dangerous, so dangerous. Open until late? Until bloody morning... Onneks huomenna on töitä.

Lich Festival here we come...

Torstaihinko ollaan tultu, no niin kai ja tästä se festivaali vkloppu lähtee... en tosin tiedä paljonko siellä ehtii pyöriä, kun pitäis noita töitäkin tehdä (siis mitäh? - Joo töitä apinat, töitä!). Mut siis tosiaan tänään pari tuntia sitten alko kisat Gentissä ja tässä alla osoitetta, jos haluutte käydä kahtomassa vähän esimakua vklopun annista. Ite ainakin visuaalisen taiteen ystävänä (varsinkin valojen) odotan, että pääsee kaupungille kiertämään spotteja. Ja näköjään tossa oli pari muutakin hoksannut homman. Keskusta oli jo hetki sit aivan tukossa, mut kyllähän sinne yks lihaksikas ja todella raamikas suomalainen könsikäs mahtuu mukaan. Tai jos ei niin pistetään mahtumaan, on tässä ennenkin festareita kierretty. Töiden osalta hommat nitkahtelee mukavasti eteenpäin ja katotaan mitä noista meidän ideoista oikeen sit tuleekaan, mut niistä sitten lisää, kun paskat on jo sukkiksissa.
Täytyykin tässä alkaa kokoomaankin jo esitelmää Suomesta (mut enpäs kerrokaan kuinka fiktiivinen siitä tulee ja kenen kuvia mä niille näytän - Hahahaaahaha, tää on siis "Evil-Laughter", jos ette hoksannut). Mut niin minuutit vaihtuu ja tunnit etenee, mut välillä kai se maailmakin syleilee. Frank Pappan sanoin: "Kosketelkaa toisianne" ja muistakaa - at the end... It´s all Good!

Ajatusten virtaa...

Tämän päivän tapahtumista pääsinkin sitten hyvinkin globaalin ongelman pariin, joka myös nuorisotyötä erityisesti koskettaa. Tai no pariin, mutta voin myöntää, että uhrasin asialle parikin ajatusta...
Siispä. Miten saada eri ryhmät tulemaan toimeen keskenään sekä jakamaan saman alueen ja sen antamat käyttömahdollisuudet rinnakkain? Eri ryhmillä tarkoitan nyt siis eritoten eriävää etnistä taustaa sekä näiden luomien kulttuurien törmäämistä niiden perinteiden, eroavaisuuksien tai liiallisen samankaltaisuuden takia, mutta myös muita ryhmiä (vähemmistöt, enemmistöt jne).
Myönnän, että tämähän on niin sanottu ikuisuus kysymys, mutta millä eri metodeilla voitaisiin yhteenkuuluvuutta sekä suvaitsevaisuutta sitten lisätä? Mitkä ovat oikeat keinot avata nuoret ymmärtämään omat mahdollisuutensa, mutta näkemään myös muiden ihmisten mahdollisuudet, heidän erilaiset ajatusmaailmansa ja muodostamaan näistä tekijöistä taas uusi "päivitetty" versio omasta näkemyksestä, ja näin ollen luomaan yhteistä mahdollisuuksien verkostoa? Muuttuuko asenteet ja olosuhteet vain ajan myötä vai voidaanko pienillä askeleilla edesauttaa prosessin etenemistä, jolloin kuilu ihmisten välillä pienenisi nopeammin? Onko tähän edes mahdollista vaikuttaa ulkopuolisin keinoin vai murtuvatko syvään juurtuneet arvot ja ideologiat vasta sukupolvien saatossa? Miten paljon asiaan nuorilla taas vaikuttaa kotoa tai kaveripiiristä saadut vaikutteet? Vai syntyvätkö toiset vain yleisesti ottaen avarakatseisimpina, ilman suurempaa ympäristön luomaa kasvatuksellista vaikutusta asiaan? Milloin taas ihmisestä tulee tietyn maan kansalainen... onko se kiinni passista, tunteesta vai muiden luomasta asennemaailmasta ja fyysisen ulkonäön luomasta illuusiosta, jota ei voida kumota edes enemmistön puolesta? Kenen ideologiat, arvot, asenteet ja normit vaakakupissa painavat?

Hmmm... nyt on parempi lopettaa, sillä en itsekään enää ymmärrä mitä juuri kirjoitin, mutta tästä kai voitaisiin keskustella yhtä laajasti ja hartaasti kuin kristinuskosta. Siihen en tosiaankaan halua lähteä, sillä se tie olisi vievä kadotukseen.

Tell me why I don' t like Mondays...

JepaJepa! Uutta viikkoa puskee ja pakko sanoa, etta naa pirun maanantait on kylla taas sellasia et Morjens. Dosazetti - havinnyt, 45 mins ratikassa 25 minuutin matkaa varten ja kaiken lisaksi tuo vkloppu painaa viela aika pahasti paalle. Tulipahan sita sitten hammennettya vahan soppaa tuolla Hollannin maalla ja termos, olo on vielakin tosiaan sen mukainen... Aaaaaaaaah. Koko jengi vetaa bonthoooooooooooooo, PartyPartyParty. En usko, etta mulla on enempaa kerrottavaa tasta viikonlopusta kuin, etta megaluokan kiitos 8-kerroksen posselle: Silja, Suvi, Javier, Anup, Leif etc. etc. - It was a blaaaaaaaaaast! Eilinen kotimatka tosiaan kestikin sit vahan kauemmin kuin luulin: 2 maata, 2 bussia, 4 junaa, 6,5 tuntia ja noin katevasti sita sitten paastiin koko 240 km matka takaisin Gentiin. Matkailu avartaa!
Mut nyt sitten takaisin ruotuun ja toiden pariin. Heippa!

Improuuuu - MusicaMusica

Nyt on taas piuhoja vedelty ja liitäntöjen kanssa kikkailtu. Pihan perukoiden varastosta löyty yllättävän hyvässä kunnossa olevat mikseri ja vahvistin, joten ei muuta kuin huomista räppisettiä odotellessa. Siis Alehan ei mene vetämään mitään Nyygörttiä sinne, vaan yritetään saada nuoret innostumaan vähän jodlaamisesta. Toisella pisteellä vejetäänkin sit ämprouna midi-pohjasta sävellysurakkaa eli Ambient-ilmapiiri on taattu (ainakin mun tän päivän kokeilujen perusteella - spooky?). Ei puutu kuin sumu ja hommat ois kuin David Lynchillä. Avot ja adios - kahtellaan taas tuonnempana.

P.S.
Aloin ajattelemaan tänään pari asiaa...

Shopping-Ale ja KorttiHai

HärreGud. Meikäläinen on nyt köynyt jo kaksi kertaa shoppaamassa jotain näin niin kuin kahden viikon sisään. Onkohan musta tulossa hullu? Mut ei se mitään, nyt on ainakin tossut, jotka ei vuoda ja lämminkin on nyt dallailla Gentin sateisia katuja - Ja sillon viihtyy! Kävellen täällä pääseekin kaikkein näppärimmin paikasta toiseen, kaikki on suht lähellä ja jos ei ole kiirettä (niin kuin ei valmiiksi tehdyssä maailmassa ole), niin eikun Paavalin kyydillä mestasta mestaan. Tosin kannattaa myös varoa tippumasta kanaaliin, koska sieltä ei ihan helpolla pääse ylös, mutta tätä vaaraa ei kai ole muuten kuin öisin? Tai noh, riippuen nyt vähän... Nyt on myös korttia joka suuntaan ja laitokseen tässä kylässä. Voi rallatella ratikalla pitkin kaupunkia, kuten itse juuri tein, kun ei ollut muuta tekemistä tai sit voi vaikka lainata kirjan, kirjan!! Kelatkaapa sitä niin.
Eilen olisi myös saanut oikein henkilökohtaista fysioterapiaa tolle vieläkin vähän vihoittelevalle jalalle, kun oli kokonainen mesta täynnä juuri koerupeamansa päättäneitä tämän alan kokelaita, mutta herrasmiehenä jouduin kieltytymään kunniasta ja poistumaan takavasemmalle. Ja tämäkin vain siksi, että olenhan minä herrasmies. Nih!

Eventually the Monday will come...

Taas yksi maanantai takana. Tänään oli pelkkä Instöf elikkäs kerho auki ja meni nuo ryhmienkin aikataulut vähän ristiin. Aikamoinen hässäkkähän siitä syntyy, kun parikyt teiniä pistää menemään ympäriinsä. Mut eipä siinä... maanantai oli yhtä karhea kuin aina ennenkin, eikä edes eilen illalla tehty kävelylenkki ja huiviin vedetyt Belgialaiset vohvelit jeesanneet. Mut tästä se taas kääntyy kelkka ylämäkeen (tai pitäisi kai sanoa alamäkeen, jos haluaa lujempaa mennä?). En tiiä. Näpyttelen itteni nyt sitten uneen, enkä mä mitään sellasta meinaa, vaan päiväkirjaa? Päiväkirjaa, hmmm... Alella taitaa nyt vipata kupolissa.

Vkloppuna laulettiin...

No perhanas, näinhän se vkloppu taas hujahti valonopeutta pienen ihmisen silmien edessä. Ei ehtinyt kissaa sanoa, kun olikin jo taas sunnuntai... (prkl). Mutta eipä tässä nyt muutenkaan olisi mitään sen kummempaa. Perjantain duunivuoro meni nopsasti rakennellessa vähän penkkejä, pelaten PingPongia ja pokkaa sekä ottamalla UFC:ssä turpaa niin maan pirusti. Sitten lähdettiinkin jo parantamaan vähän maailmaa Backdooriin sekä Charlattaan. Miten siihenkin paikkaan voi aina eksyä? Jotenkin se sokkelo vaan hämää sua. Peijjooni.
Mutta tällai se taas tämäkin viikko kääntyi ehtoon puolelle. Nyt ei kai auta muuta kuin pistää pari paska elokuvaa pyörimään ja toivoa, että netti toimii jatkossakin. Lompakosta (jota mulla ei kyllä olekaan), kun ei enää ole mitään hyötyä. Vain kuitteja, kuitteja, kuitteja...

On a first day of Christmas my ... gave to me ...

Zägädäi! Se ois sit eka työpäivä edessä eli mestana siis sellasen järjestön kuin VZW Jong:in pyörittämä nuorisotalo ja 15+ nuoret, jotka tulee alemmista yhteiskuntaluokista ja alueelta, jossa ei ole aktiviteetteina kuin tuo kyseinen nuorisotalo ja fudiskenttä. Melkein kymmentä eri kansalaisuutta, eri kieltä ja sit Ale, joka puhuu Englantia ja Suomea, eikä osaa tilata edes kahvia Flaamiks, tai Hollantiahan se oikeastaan on. Pitää varmaan kehittää joku metodi tohon kommunikointiin (käsimerkit kun saatetaan käsittää niin monella eri tapaa, vrt. esim. Chruchill ja  voitonmerkki). Haasteita tulee siis varmasti riittämään, mut ei huolta eikä paniikkia vaan Michael Jacksonin "Smooth Criminal"- tyylisesti ujuttautuen ja soluttautuen porukkaan ja siitä sitten liukuen eteenpäin, kuin pingviini jäämäessä. Mut nyt lähtö koittaa. Keli on kuin morsian ja onhan Lilla Lördag myös, vaikka eihän sillä ole mun kanssa mitään tekemistä...

(Wikipedian määritelmä aiheelle: http://en.wikipedia.org/wiki/Little_Saturday).

On a mission from...

Nyt ollaan sitten virallisesti Belgialaisen koululaitoksen täysjäseniä - ainakin fyysisesti rekisteröityinä. Kuvassakin Ale näytti taas ihan itseltään, johon myös tämä kuvan ottanut ja kortin myöntänyt  hallintovirkailija totesikin: hmmm... looks like a dangerous person. Tänk juu! Matkani pois Hostelin sohvalta ei tänäänkään vielä ottanut tuulta purjeisiinsa, kun oli ollut joku niin kutsuttu communication breakdown ja kämpän vapautuminen olisikin vasta parin viikon päästä. Tähän jatkoksi pitäisi hoitaa vielä joku heppuli sitten budjaamaan siihen aina kesän puoleen väliin asti - Mission Impossible (voi olisipa Tom Cruise täällä). No, mutta ei muuta kuin lisää poijjua mereen. Huomenna sitten lähdetäänkin kahtelemaan, notta mitäs sitä Ripatin pojan pitäisikään oikein puuhata tällä harjoittelu jaksolla. May this Monday be merry! No ainakin Stanley on halpaa ja haisen kaikkien noiden kaupungilla klenkattujen kilometrien jälkeen vähemmän hieltä kuin yleensä (joku jopa uskalsi tulla viereiselle sohvalle istumaan). Arvostan!

LocoLoco...

Alkaa tuo ensimmäinen vkloppu Gentissä kääntyä ehtoon puolelle ja ehkä ihan hyvä niin. Aikamoisen hintavaa ja raskastahan toi tutustuminen uuteen ympäristöön on. Eilen päädyin sitten monen mutkan kautta katujuhliin, jossa bändi soitti talon sisällä ja yleisö oli ulkona... toisin sanoen siis akvaariokeikka, mut hyvää jamitusta. Tähän kuului myös tulisen ukkelin kävelyttämistä sekä sosiaalistumista nuotion äärellä. Helvetin mukavaa sakkia nämä Belgialaiset. Vaarallista tosin on se, että noi baarit on pirun pitkään auki. Siinä alkaa vanhaa väsyttämään, kun kotopuolessa tottunut siihen, että vimostaan kahdelta tulee noutaja. Noh huomenna sitten takaisin aamuherätysten pariin ja kohti harjoittelun aloittamista. Tosin siitä nyt en tiedä vielä mitään muuta kuin, että jonkin sortin yhdistyshän se on. Mutta hei, hätä ei ole tämännäköinen. Olenhan aina jollain perverssillä tavalla tykännyt ullatuksista. Tänään aion syödä ainakin neljätoista ranskalaista ja maata sohvalla ihan niin kuin aina ennenkin sunnuntaisin (millon muka viimeksi?). Muuten ei huomenna hyvä heilu, kun pitäis jotain makuukammariakin mennä vielä tutkimaan alkuillasta. Saas nähdä kusetetaanko turistia huolella vai ihan perinteisesti huolella.
NachtWinkelit kunniaan by the way!

Jaahas...

No niin kaikki Äidin pikkupikku-simasuut. Tästä se lähtee jos lähtee, yritän jaksaa paahtaa tänne kaikenmoista tunnelmointia tältä mun kolmen kuukauden Riski-Retkeltä tänne Keskiajan Helmen eli Gentin syövereihin. Hommat on tällä hetkellä tilassa "kahtellaan" eli kaikenmoista pientä laittoahan tässä on vielä, kuten esimerkiksi kämpän hommaaminen. Mutta kuten monesti todettua: ei hätäilemällä saa mitään aikaiseksi, joten ei muuta kuin verkot, katiskat ja mato-onget jorpakkoon ja oottelemaan saalista. Sen verran oon kumminkin saanut aikaiseksi, että kameraan löysin uuden akun ja hommasin Belggelaisen puhelinkortin, jota Sim-kortiksikin KotoSuomessa haukutaan.
Sen verran voin sanoa, että mestoille kannattaa ehdottomasti tulla aina muutamaa päivää aikaisemmin haistelemaan tunnelmaa sekä tutustumaan paikkoihin joita varmasti tulee käyttämään, kuten sairaala sekä erilaiset sosiaaliset "olohuoneet". Tuonnempana sitten lisää kirjoitelmia itse harjoittelusta ja muusta elämästä täällä, mutta tällä hetkellä sohva on kiva ja 0,78€ ei ole liikaa pyydetty jos vaan jaksaa kävellä.
Tässä tää ihan ykönen eka poustaus nyt sit oli. Pysykää näppäimillä, niin pysytte mun huulilla. "You´re on Candid Camera!"