Ja paluu arkeen...

Eilen oli tosiaan vielä vimoset lämmöt tuolta Festareilta ja hyvä maku jäi kaiken kaikkiaan. Upeita installaatioita ja projisointeja ynnä muuta menoa ja kaiken lisäksi helevetin hyvässä seurassa. Tosin sitten muitakin ihmisiäkin oli aivan pirusti... vahvistamattomasta lähteestä kuultuna esim. pelkästään lauantaina mestoilla kävi 200.000 pällistelijää ja kun ne lataa tommoselle pienelle alueelle, niin tietää kyllä miten siinä käy. Olo on kuin pingviinillä, kun taaperrat siinä samanmoisessa massassa. Kääntymään et mahdu, etkä kyllä haluaisikaan, koska sitten oltaisiin taas jaloissa ja voi, että auta armias, kun vielä onnistut tupakalla polttamaan sen naisen turkikseen reijän, niin sit saa Ripatin poika taas huutia käsilaukusta. Näin ei siis tapahtunut, mutta ihan tollanen worst case scenario tyylinen varoitus vaan kaikille massassa liikkuville.
Eipä siinä, jos ei muuta ole niin ens vuonna uudestaan tai sit joku toinen kaupunki, koska ainakin Lyonissa oli ollut samantyylinen festari ja osa näistäkin show-meiningeistä oli ollut siellä mukana.
Nyt sitten takas arkirutiineihin ja työntouhuun. Nää pirun Mrevan-.kontrollitkin on nyt joka viikko, kun alkoi arvot heilahtelemaan aika pahasti, joten huomen aamusta sit taas lekuriin. Noh, eipähän ainakaan tuu ikävä Mikelin keskussairaalaan, kun saa vieroitushoitoa sairaalaaddiktioon täälläkin. Ja matkailu avartaa. Kumminkin viimesen viiden viikon aikana oon käynyt vasta kahdeksassa eri sairaalassa, lekurilla tai sitten labrassa ja nämä ollut kolmessa eri maassa ja viidessä eri kaupungissa. Jos ei tämä ole tätä internazionaalista toimintaa niin mikä sitten? Ja siihen kun laitetaan vielä päälle meikäläisen latinan ja englannin tuntemus aihealueena laskimotukokset, kipsit ja murtumat niin UuMama. Tässä on selitelty kyllä kaikella käsien heilutuksista, tökkimisiin ja paperilappuihin... aina on kumminkin oikean palvelun saanut ja vielä nopeasti. Kiitos vaan kaikille teille raskaan työnraatajille. Ihanaa, öitä!

Licht Festival / Day 4 - Finished but Finished

Vimonen päivä starttaa tästä. Hieman murua rinnan alle, joku elämää huonompi leffa kierrokseen, että alkaa oikein kunnolla korpemaan ja sit baanalle. Himmaillen kohti työntäyteistä maanantaita, jos sen nyt noi haluaaa vaikkapa ilmaista. Ciao Bella!

Licht Fest / Day 3 (Ja pieni avautuminen)

And the party never stops... well I did some work related stuff too today but tomorrow is a day-off so... YppiKayYee M.F****R!
Tosin onnistuin jotenkin ryssimään noi perkeleen videot eli eipä nyt sitten näytetä parilta viime päivältä festarin antia. Niin, että laita Ale asialle ja tee ite perässä. Tää on niin tätä... Onko kukaan muuten sattunut näkemään mun IPodia? Nimittäin minä en enää pariin päivään. Sellasta, taas. Hyvä Ale.

Licht Fest / Day 2.

Voi, että näiden paikkojen kanssa. So dangerous, so dangerous. Open until late? Until bloody morning... Onneks huomenna on töitä.

Lich Festival here we come...

Torstaihinko ollaan tultu, no niin kai ja tästä se festivaali vkloppu lähtee... en tosin tiedä paljonko siellä ehtii pyöriä, kun pitäis noita töitäkin tehdä (siis mitäh? - Joo töitä apinat, töitä!). Mut siis tosiaan tänään pari tuntia sitten alko kisat Gentissä ja tässä alla osoitetta, jos haluutte käydä kahtomassa vähän esimakua vklopun annista. Ite ainakin visuaalisen taiteen ystävänä (varsinkin valojen) odotan, että pääsee kaupungille kiertämään spotteja. Ja näköjään tossa oli pari muutakin hoksannut homman. Keskusta oli jo hetki sit aivan tukossa, mut kyllähän sinne yks lihaksikas ja todella raamikas suomalainen könsikäs mahtuu mukaan. Tai jos ei niin pistetään mahtumaan, on tässä ennenkin festareita kierretty. Töiden osalta hommat nitkahtelee mukavasti eteenpäin ja katotaan mitä noista meidän ideoista oikeen sit tuleekaan, mut niistä sitten lisää, kun paskat on jo sukkiksissa.
Täytyykin tässä alkaa kokoomaankin jo esitelmää Suomesta (mut enpäs kerrokaan kuinka fiktiivinen siitä tulee ja kenen kuvia mä niille näytän - Hahahaaahaha, tää on siis "Evil-Laughter", jos ette hoksannut). Mut niin minuutit vaihtuu ja tunnit etenee, mut välillä kai se maailmakin syleilee. Frank Pappan sanoin: "Kosketelkaa toisianne" ja muistakaa - at the end... It´s all Good!

Ajatusten virtaa...

Tämän päivän tapahtumista pääsinkin sitten hyvinkin globaalin ongelman pariin, joka myös nuorisotyötä erityisesti koskettaa. Tai no pariin, mutta voin myöntää, että uhrasin asialle parikin ajatusta...
Siispä. Miten saada eri ryhmät tulemaan toimeen keskenään sekä jakamaan saman alueen ja sen antamat käyttömahdollisuudet rinnakkain? Eri ryhmillä tarkoitan nyt siis eritoten eriävää etnistä taustaa sekä näiden luomien kulttuurien törmäämistä niiden perinteiden, eroavaisuuksien tai liiallisen samankaltaisuuden takia, mutta myös muita ryhmiä (vähemmistöt, enemmistöt jne).
Myönnän, että tämähän on niin sanottu ikuisuus kysymys, mutta millä eri metodeilla voitaisiin yhteenkuuluvuutta sekä suvaitsevaisuutta sitten lisätä? Mitkä ovat oikeat keinot avata nuoret ymmärtämään omat mahdollisuutensa, mutta näkemään myös muiden ihmisten mahdollisuudet, heidän erilaiset ajatusmaailmansa ja muodostamaan näistä tekijöistä taas uusi "päivitetty" versio omasta näkemyksestä, ja näin ollen luomaan yhteistä mahdollisuuksien verkostoa? Muuttuuko asenteet ja olosuhteet vain ajan myötä vai voidaanko pienillä askeleilla edesauttaa prosessin etenemistä, jolloin kuilu ihmisten välillä pienenisi nopeammin? Onko tähän edes mahdollista vaikuttaa ulkopuolisin keinoin vai murtuvatko syvään juurtuneet arvot ja ideologiat vasta sukupolvien saatossa? Miten paljon asiaan nuorilla taas vaikuttaa kotoa tai kaveripiiristä saadut vaikutteet? Vai syntyvätkö toiset vain yleisesti ottaen avarakatseisimpina, ilman suurempaa ympäristön luomaa kasvatuksellista vaikutusta asiaan? Milloin taas ihmisestä tulee tietyn maan kansalainen... onko se kiinni passista, tunteesta vai muiden luomasta asennemaailmasta ja fyysisen ulkonäön luomasta illuusiosta, jota ei voida kumota edes enemmistön puolesta? Kenen ideologiat, arvot, asenteet ja normit vaakakupissa painavat?

Hmmm... nyt on parempi lopettaa, sillä en itsekään enää ymmärrä mitä juuri kirjoitin, mutta tästä kai voitaisiin keskustella yhtä laajasti ja hartaasti kuin kristinuskosta. Siihen en tosiaankaan halua lähteä, sillä se tie olisi vievä kadotukseen.

Tell me why I don' t like Mondays...

JepaJepa! Uutta viikkoa puskee ja pakko sanoa, etta naa pirun maanantait on kylla taas sellasia et Morjens. Dosazetti - havinnyt, 45 mins ratikassa 25 minuutin matkaa varten ja kaiken lisaksi tuo vkloppu painaa viela aika pahasti paalle. Tulipahan sita sitten hammennettya vahan soppaa tuolla Hollannin maalla ja termos, olo on vielakin tosiaan sen mukainen... Aaaaaaaaah. Koko jengi vetaa bonthoooooooooooooo, PartyPartyParty. En usko, etta mulla on enempaa kerrottavaa tasta viikonlopusta kuin, etta megaluokan kiitos 8-kerroksen posselle: Silja, Suvi, Javier, Anup, Leif etc. etc. - It was a blaaaaaaaaaast! Eilinen kotimatka tosiaan kestikin sit vahan kauemmin kuin luulin: 2 maata, 2 bussia, 4 junaa, 6,5 tuntia ja noin katevasti sita sitten paastiin koko 240 km matka takaisin Gentiin. Matkailu avartaa!
Mut nyt sitten takaisin ruotuun ja toiden pariin. Heippa!

Improuuuu - MusicaMusica

Nyt on taas piuhoja vedelty ja liitäntöjen kanssa kikkailtu. Pihan perukoiden varastosta löyty yllättävän hyvässä kunnossa olevat mikseri ja vahvistin, joten ei muuta kuin huomista räppisettiä odotellessa. Siis Alehan ei mene vetämään mitään Nyygörttiä sinne, vaan yritetään saada nuoret innostumaan vähän jodlaamisesta. Toisella pisteellä vejetäänkin sit ämprouna midi-pohjasta sävellysurakkaa eli Ambient-ilmapiiri on taattu (ainakin mun tän päivän kokeilujen perusteella - spooky?). Ei puutu kuin sumu ja hommat ois kuin David Lynchillä. Avot ja adios - kahtellaan taas tuonnempana.

P.S.
Aloin ajattelemaan tänään pari asiaa...

Shopping-Ale ja KorttiHai

HärreGud. Meikäläinen on nyt köynyt jo kaksi kertaa shoppaamassa jotain näin niin kuin kahden viikon sisään. Onkohan musta tulossa hullu? Mut ei se mitään, nyt on ainakin tossut, jotka ei vuoda ja lämminkin on nyt dallailla Gentin sateisia katuja - Ja sillon viihtyy! Kävellen täällä pääseekin kaikkein näppärimmin paikasta toiseen, kaikki on suht lähellä ja jos ei ole kiirettä (niin kuin ei valmiiksi tehdyssä maailmassa ole), niin eikun Paavalin kyydillä mestasta mestaan. Tosin kannattaa myös varoa tippumasta kanaaliin, koska sieltä ei ihan helpolla pääse ylös, mutta tätä vaaraa ei kai ole muuten kuin öisin? Tai noh, riippuen nyt vähän... Nyt on myös korttia joka suuntaan ja laitokseen tässä kylässä. Voi rallatella ratikalla pitkin kaupunkia, kuten itse juuri tein, kun ei ollut muuta tekemistä tai sit voi vaikka lainata kirjan, kirjan!! Kelatkaapa sitä niin.
Eilen olisi myös saanut oikein henkilökohtaista fysioterapiaa tolle vieläkin vähän vihoittelevalle jalalle, kun oli kokonainen mesta täynnä juuri koerupeamansa päättäneitä tämän alan kokelaita, mutta herrasmiehenä jouduin kieltytymään kunniasta ja poistumaan takavasemmalle. Ja tämäkin vain siksi, että olenhan minä herrasmies. Nih!

Eventually the Monday will come...

Taas yksi maanantai takana. Tänään oli pelkkä Instöf elikkäs kerho auki ja meni nuo ryhmienkin aikataulut vähän ristiin. Aikamoinen hässäkkähän siitä syntyy, kun parikyt teiniä pistää menemään ympäriinsä. Mut eipä siinä... maanantai oli yhtä karhea kuin aina ennenkin, eikä edes eilen illalla tehty kävelylenkki ja huiviin vedetyt Belgialaiset vohvelit jeesanneet. Mut tästä se taas kääntyy kelkka ylämäkeen (tai pitäisi kai sanoa alamäkeen, jos haluaa lujempaa mennä?). En tiiä. Näpyttelen itteni nyt sitten uneen, enkä mä mitään sellasta meinaa, vaan päiväkirjaa? Päiväkirjaa, hmmm... Alella taitaa nyt vipata kupolissa.

Vkloppuna laulettiin...

No perhanas, näinhän se vkloppu taas hujahti valonopeutta pienen ihmisen silmien edessä. Ei ehtinyt kissaa sanoa, kun olikin jo taas sunnuntai... (prkl). Mutta eipä tässä nyt muutenkaan olisi mitään sen kummempaa. Perjantain duunivuoro meni nopsasti rakennellessa vähän penkkejä, pelaten PingPongia ja pokkaa sekä ottamalla UFC:ssä turpaa niin maan pirusti. Sitten lähdettiinkin jo parantamaan vähän maailmaa Backdooriin sekä Charlattaan. Miten siihenkin paikkaan voi aina eksyä? Jotenkin se sokkelo vaan hämää sua. Peijjooni.
Mutta tällai se taas tämäkin viikko kääntyi ehtoon puolelle. Nyt ei kai auta muuta kuin pistää pari paska elokuvaa pyörimään ja toivoa, että netti toimii jatkossakin. Lompakosta (jota mulla ei kyllä olekaan), kun ei enää ole mitään hyötyä. Vain kuitteja, kuitteja, kuitteja...

On a first day of Christmas my ... gave to me ...

Zägädäi! Se ois sit eka työpäivä edessä eli mestana siis sellasen järjestön kuin VZW Jong:in pyörittämä nuorisotalo ja 15+ nuoret, jotka tulee alemmista yhteiskuntaluokista ja alueelta, jossa ei ole aktiviteetteina kuin tuo kyseinen nuorisotalo ja fudiskenttä. Melkein kymmentä eri kansalaisuutta, eri kieltä ja sit Ale, joka puhuu Englantia ja Suomea, eikä osaa tilata edes kahvia Flaamiks, tai Hollantiahan se oikeastaan on. Pitää varmaan kehittää joku metodi tohon kommunikointiin (käsimerkit kun saatetaan käsittää niin monella eri tapaa, vrt. esim. Chruchill ja  voitonmerkki). Haasteita tulee siis varmasti riittämään, mut ei huolta eikä paniikkia vaan Michael Jacksonin "Smooth Criminal"- tyylisesti ujuttautuen ja soluttautuen porukkaan ja siitä sitten liukuen eteenpäin, kuin pingviini jäämäessä. Mut nyt lähtö koittaa. Keli on kuin morsian ja onhan Lilla Lördag myös, vaikka eihän sillä ole mun kanssa mitään tekemistä...

(Wikipedian määritelmä aiheelle: http://en.wikipedia.org/wiki/Little_Saturday).

On a mission from...

Nyt ollaan sitten virallisesti Belgialaisen koululaitoksen täysjäseniä - ainakin fyysisesti rekisteröityinä. Kuvassakin Ale näytti taas ihan itseltään, johon myös tämä kuvan ottanut ja kortin myöntänyt  hallintovirkailija totesikin: hmmm... looks like a dangerous person. Tänk juu! Matkani pois Hostelin sohvalta ei tänäänkään vielä ottanut tuulta purjeisiinsa, kun oli ollut joku niin kutsuttu communication breakdown ja kämpän vapautuminen olisikin vasta parin viikon päästä. Tähän jatkoksi pitäisi hoitaa vielä joku heppuli sitten budjaamaan siihen aina kesän puoleen väliin asti - Mission Impossible (voi olisipa Tom Cruise täällä). No, mutta ei muuta kuin lisää poijjua mereen. Huomenna sitten lähdetäänkin kahtelemaan, notta mitäs sitä Ripatin pojan pitäisikään oikein puuhata tällä harjoittelu jaksolla. May this Monday be merry! No ainakin Stanley on halpaa ja haisen kaikkien noiden kaupungilla klenkattujen kilometrien jälkeen vähemmän hieltä kuin yleensä (joku jopa uskalsi tulla viereiselle sohvalle istumaan). Arvostan!

LocoLoco...

Alkaa tuo ensimmäinen vkloppu Gentissä kääntyä ehtoon puolelle ja ehkä ihan hyvä niin. Aikamoisen hintavaa ja raskastahan toi tutustuminen uuteen ympäristöön on. Eilen päädyin sitten monen mutkan kautta katujuhliin, jossa bändi soitti talon sisällä ja yleisö oli ulkona... toisin sanoen siis akvaariokeikka, mut hyvää jamitusta. Tähän kuului myös tulisen ukkelin kävelyttämistä sekä sosiaalistumista nuotion äärellä. Helvetin mukavaa sakkia nämä Belgialaiset. Vaarallista tosin on se, että noi baarit on pirun pitkään auki. Siinä alkaa vanhaa väsyttämään, kun kotopuolessa tottunut siihen, että vimostaan kahdelta tulee noutaja. Noh huomenna sitten takaisin aamuherätysten pariin ja kohti harjoittelun aloittamista. Tosin siitä nyt en tiedä vielä mitään muuta kuin, että jonkin sortin yhdistyshän se on. Mutta hei, hätä ei ole tämännäköinen. Olenhan aina jollain perverssillä tavalla tykännyt ullatuksista. Tänään aion syödä ainakin neljätoista ranskalaista ja maata sohvalla ihan niin kuin aina ennenkin sunnuntaisin (millon muka viimeksi?). Muuten ei huomenna hyvä heilu, kun pitäis jotain makuukammariakin mennä vielä tutkimaan alkuillasta. Saas nähdä kusetetaanko turistia huolella vai ihan perinteisesti huolella.
NachtWinkelit kunniaan by the way!

Jaahas...

No niin kaikki Äidin pikkupikku-simasuut. Tästä se lähtee jos lähtee, yritän jaksaa paahtaa tänne kaikenmoista tunnelmointia tältä mun kolmen kuukauden Riski-Retkeltä tänne Keskiajan Helmen eli Gentin syövereihin. Hommat on tällä hetkellä tilassa "kahtellaan" eli kaikenmoista pientä laittoahan tässä on vielä, kuten esimerkiksi kämpän hommaaminen. Mutta kuten monesti todettua: ei hätäilemällä saa mitään aikaiseksi, joten ei muuta kuin verkot, katiskat ja mato-onget jorpakkoon ja oottelemaan saalista. Sen verran oon kumminkin saanut aikaiseksi, että kameraan löysin uuden akun ja hommasin Belggelaisen puhelinkortin, jota Sim-kortiksikin KotoSuomessa haukutaan.
Sen verran voin sanoa, että mestoille kannattaa ehdottomasti tulla aina muutamaa päivää aikaisemmin haistelemaan tunnelmaa sekä tutustumaan paikkoihin joita varmasti tulee käyttämään, kuten sairaala sekä erilaiset sosiaaliset "olohuoneet". Tuonnempana sitten lisää kirjoitelmia itse harjoittelusta ja muusta elämästä täällä, mutta tällä hetkellä sohva on kiva ja 0,78€ ei ole liikaa pyydetty jos vaan jaksaa kävellä.
Tässä tää ihan ykönen eka poustaus nyt sit oli. Pysykää näppäimillä, niin pysytte mun huulilla. "You´re on Candid Camera!"