And that's it...

No further questions. Period.

Viikko ja sit se ois siinä.

Näin sitten karheasti startattiin viimeiseen viikkoon reissun päällä. Ens maanantaina pitäiskin olla jo sitten takaisin St.Michelissä ja koulunpenkillä. Aika kuluu hiukan liiankin nopeasti ja loppu häämöttää jo kulmalla. Täytyy vaan sitten fiilistellä viimeset aurinkoiset päivät ja that's it. Eli ei muuta kuin töihin siis.

Reissusta reissuun...

Tulipahan käytyä. Vajaa paru tuhatta kilsaa autolla, muutama hassu junalla ja Praha + Kutna Hora tuli käytyä. Pitäis vähän useamminkin käydä ulkoilemassa oman paikkakunnan tuolla puolen, mutta tässä kun nää työt haittaa vapaa-aikaa niin ei oikein ole ehtinyt. Mutta ei se mitään Prahan "maisemat" oli kyllä huikeat, ai että, kyllä on Zekkoslovakkia muuttunut. Päästiinhän me saksalaisen poliisinkin kanssa juttusille, kun ne nyt jostain syytä väkisin halus ratsaa just meidät ja meidän bilikan keskellä huoltista. Ei auttanut, kun poltella tupakkaa siinä sitten kolme varttia vesisateessa, kun poijjaat kahlas autoa läpi. Idioooten, en kai mäkään nyt niin rikolliselta näytä? (Just...) Mutta joo nyt vimosten raporttien pariin, että saadaan paperihommat organisoitua.

NoinSitten...

Sitä taas puhelimet katoilee ja rahatkin jotenkin kummasti, mutta ei se mitään. Elämä on "välillä" vähän tällasta. Mut onneks päästiin tänään pelaamaan junnujen kanssa mölkkyä, ei tosin ihan oikeilla säännöillä, mutta olihan se nyt helvetin nastaa katella miten tikkua viskataan hieman eri kolkassa Eurooppaa. Kaiken lisäksi teimme pelin vielä ns. jätepuusta, joten tämä oli samalla myös vihreä teko Äiti Maamme hyväksi. Siispä Win-Win situation. Olen puhunut.

Päivä päättyi...

Tavallisen epätavallinen työpäivä päättyi retkeksi pohjoisemman Euroopan Venetsiaan eli Bruggeen. Matkahan ei kestä kuin 30 mins junalla eikä se paljoa bunggaakaan, vkloppuisin tosin vielä vähemmän. Arkkitehtuurisesti ja historiallisesti paikka on miäletön, joten suosittelen ehdottomasti kääntymistä siellä. Lämpimämmällä kelillä puistoillekin keksisi paljon enemmän käyttöä kuni vain joutsenien tuijjoteelua ja läpikävely. Päädyin myös ensimmäiseksi asiakkaaksi taidenäyttelyyn, tosin avajaiset olisivat olleet vasta tänään. Tästä kyseenomaisesta asiasta herrasmies myös minua huomautti, kun olin juuri alkamassa kuvaamaan paria mielenkiitoisen oloista taulua. No mutta mitäs jättävät oven auki. Tottahan toki suomalainen turisti painelee sisään, kun ei lipunmyyntiäkään ole. Vähän sama kuin Suomessa: joku näkee jonon ja avot mennäänpä jonottamaan... miksi? No ei sillä väliä, mutta jos siinä on jono niin siellä on pakko olla jotain ilmaista... Hyvä Suomi!

Minne katosi päivät?

Niin, sitä tässä nyt sitten kysellään. Kun en itse tiedä, niin on parempi antaa maailman kuulla kutsuni tää. Päivät kyllä etenee, mutta millä ja minne? Ne vain katoavat, mutta ilman päämäärää. Ehkä rohkaisen itseni ja lähden etsimään kadonnutta aikaa jota edes G.Sundqvist ei löytänyt elämänsä aikana. Voisiko tuurini olla parempi vai pitäisikö luottaa strategiaan? Lähdenkä matkaan jalan vaiko pyörällä? Olemme jännän äärellä.