Ja paluu arkeen...

Eilen oli tosiaan vielä vimoset lämmöt tuolta Festareilta ja hyvä maku jäi kaiken kaikkiaan. Upeita installaatioita ja projisointeja ynnä muuta menoa ja kaiken lisäksi helevetin hyvässä seurassa. Tosin sitten muitakin ihmisiäkin oli aivan pirusti... vahvistamattomasta lähteestä kuultuna esim. pelkästään lauantaina mestoilla kävi 200.000 pällistelijää ja kun ne lataa tommoselle pienelle alueelle, niin tietää kyllä miten siinä käy. Olo on kuin pingviinillä, kun taaperrat siinä samanmoisessa massassa. Kääntymään et mahdu, etkä kyllä haluaisikaan, koska sitten oltaisiin taas jaloissa ja voi, että auta armias, kun vielä onnistut tupakalla polttamaan sen naisen turkikseen reijän, niin sit saa Ripatin poika taas huutia käsilaukusta. Näin ei siis tapahtunut, mutta ihan tollanen worst case scenario tyylinen varoitus vaan kaikille massassa liikkuville.
Eipä siinä, jos ei muuta ole niin ens vuonna uudestaan tai sit joku toinen kaupunki, koska ainakin Lyonissa oli ollut samantyylinen festari ja osa näistäkin show-meiningeistä oli ollut siellä mukana.
Nyt sitten takas arkirutiineihin ja työntouhuun. Nää pirun Mrevan-.kontrollitkin on nyt joka viikko, kun alkoi arvot heilahtelemaan aika pahasti, joten huomen aamusta sit taas lekuriin. Noh, eipähän ainakaan tuu ikävä Mikelin keskussairaalaan, kun saa vieroitushoitoa sairaalaaddiktioon täälläkin. Ja matkailu avartaa. Kumminkin viimesen viiden viikon aikana oon käynyt vasta kahdeksassa eri sairaalassa, lekurilla tai sitten labrassa ja nämä ollut kolmessa eri maassa ja viidessä eri kaupungissa. Jos ei tämä ole tätä internazionaalista toimintaa niin mikä sitten? Ja siihen kun laitetaan vielä päälle meikäläisen latinan ja englannin tuntemus aihealueena laskimotukokset, kipsit ja murtumat niin UuMama. Tässä on selitelty kyllä kaikella käsien heilutuksista, tökkimisiin ja paperilappuihin... aina on kumminkin oikean palvelun saanut ja vielä nopeasti. Kiitos vaan kaikille teille raskaan työnraatajille. Ihanaa, öitä!